Klassinen laulu – kehitys ja sen vaiheet menneisyydestä tähän päivään

Seuraava teksti perustuu koulutehtävään, jossa tarkoituksena oli perehtyä oman instrumenttinsa historiaan sekä sen vaiheisiin. Tehtävä haastoi katsomaan kehityksen vaiheita aivan uusista näkökulmista. Tekstiä ohjeilevat seuraavat kysymykset:

  1. Miten soittimesi on syntynyt, muotoutunut ja/tai muuttunut ajan kuluessa?
  2. Miten soittimesi rooli on muuttunut ajan kuluessa?
  3. Mitä näkökulmia teknologian kulloinenkin vaihe avaa soittimesi muutoksiin?
  4. Mitä näkökulmia yhteiskunnan muutos avaa soittimesi roolin muutoksiin?
  5. Mitä näkökulmia musiikin kaupallistuminen avaa soittimesi ja sen roolin muutoksiin?
  6. Mitä uusia taiteen sovelluksia nykyinen teknologia mahdollistaisi sinun soittimellesi?

Tämä teksti on hyvin johdatteleva, pieni pintaraapaisu. Ehkä jonakin päivänä paneudun aiheeseen lisää ja kirjoitan tästä kattavamman ja viralliset lähdeviitteet sisältävän artikkelin. Who knows!

HOW DID IT ALL START?

Jos lähdetään halkomaan hiuksia, on ihmisellä ollut ääni niin kauan kuin ihminenkin itsekin on ollut olemassa. Kauan ennen kuin nykyihminen kehittyi, on ääntä tuotettu haukahduksin ja murisemalla. Tällaisen ”perusääntelyn” rinnalle on todennäköisesti vähitellen alkanut esiintyä sanatonta laulua jo puolitoista miljoonaa vuotta sitten. Todennäköisesti ihminen on alkanut imitoida ja matkia luonnosta kuulemiaan ääniä ja siten ihmisen oma äänenkäyttö on monipuolistunut. Se, milloin ääntä alettiin käyttää viihdetarkoitukseen, onkin sitten jo toinen juttu. On tutkittu, että maailmassa ei ole yhtäkään kulttuuria, johon laulaminen ei liittyisi jollakin tapaa.


MISSÄ JA MITEN?

Laulua esiintyy niin kansanperinteessä, viihdetarkoituksessa kuin palvelutarkoituksessa. Laululla on ollut aina jokin oma merkitys kontekstista riippuen. Laulamisen jakautuminen kevyeen ja klassiseen onkin sitten hieman kinkkisempi. En usko, että rajaa sille milloin jakautuminen on tapahtunut, voidaan vetää oikein mitenkään. Lähinnä laulettava materiaali on ollut ensimmäinen vedenjakaja. Se, onko laulettu kirkkomusiikkia vai maallista musiikkia on vaikuttanut paljon. Äänenkäyttö on ollut erilaista, monipuolisempaa, kansanmusiikissa kuin esimerkiksi kirkkomusiikissa. Maalliset laulut kertoivat tarinoita ja hengelliset laulut ylistivät ja palvelivat.

Länsimaisen laulumusiikin historia voidaan jäljittää ainakin antiikin Kreikkaan, vaikka antiikin musiikilla itsessään ei ollutkaan suurta merkitystä länsimaisen musiikin kehitykselle. Antiikin aikana laulaminen oli taiteena merkittävässä osassa yhteiskuntaa ja tuona aikana musiikki oli lähes pelkästään laulua. Musiikin ihanteet olivat alun perin kasvattavia ja eettisiä, kunnes noin 400-luvulla eKr. mukaan tulivat korukuviot, korkeat äänialat ja muotojen suuret vapaudet. Lauluhistoriallisesta näkökulmasta on merkittävää, että keskiaja taidemusiikki oli pitkälti nimenomaan laulumusiikkia. Ei soittimia, vaan nimenomaan ihmisäänen tuottamaa musiikkia ja harmonioita. Myöhemmin laulun rinnalle on otettu instrumentteja. Luuttu, huilut, perkussiot ja muut pieniäänisemmän soittimet toimivat hennon lauluäänen rinnalla. Myöhemmin soitinten määrä on kasvanut orkesterin mittoihin, jolloin laulaja (tai laulajat) on osa suurempaa kokonaisuutta. Lied-musiikissa taas pianisti ja laulaja muodostavat yhdessä yhden kokonaisuuden, jossa molemmilla on yhtä tärkeä rooli. Piano ei ole vain säestävä elementti, vaan aivan yhtä merkittävä osa kappaletta kuin laulajakin. Mitä modernimpaan laulumusiikkiin mennään, niin sitä enemmän laulajan rooli omana musiikillisena elementtinään korostuu.

Se, miten laulaminen on muuttunut ajan kuluessa, on vahvasti kulttuurikysymys. Jakautuminen hengelliseen ja maalliseen musiikkiin teki osansa, mutta myös instrumenttien kehitys sai aikaan suuria muutoksia. Muu maailma on ohjaillut vahvasti lauluteknisiäkin muutoksia. Ja on myös huomioitava, että eri mailla on omia tapoja ja perinteitä äänen tuottamisessa. On jodlausta, kurkkulaulua, Afrikkalaisten heimojen huudahduksia… Kaikki tällainen on vaikuttanut maiden omaan musiikkiin ja äänenkäyttöön valtavasti.


LAULUTEKNIIKKA KEHITTYY MUUN MAAILMAN MUKANA

On tutkittu, että läntisen musiikin perinteissä esiintyvät musiikilliset perinteet pohjautuvat tietyiltä osin pitkälti kieleen. Esimerkiksi klassisen laulun tekniikan synty on jäljitetty italiankielisille alueille, mikä toisaalta tuntuu hyvin luonnolliselta. Onhan oopperan synty liitetty aina vahvasti barokin ajan Italiaan. Oopperan lauluperinne pohjautuu renessanssiajan draamaa ja musiikkia yhdistäneisiin pastoraali- ja madrigaalidraamoihin. Oopperassa on mukana orkesteri, joten on myös hyvin loogista, että laulajan äänen täytyi kuulua soiton yli. Niinpä pelkästään lauleskelemalla ei saanut ääntänsä kuuluville orkesterin yli.

Oopperabuumin aikana laulajien taiturimainen laulutaito kiinnitti yleisön huomiota ja näin ollen aariaosia alettiin kirjoittaa enemmän. 1600-luvulla suuressa suosiossa olivat sopraanot ja kastraattilaulajat, joille voitiin kirjoittaa hyvinkin vauhdikkaita ja vaikeita aarioita. Sopraano oli usein äänityypiltään notkea koloratuuri ja kastraattilaulajilla oli puolestaan suuri keuhko kapasiteetti, sillä he olivat miehiä. Suosion myötä päärooleja ja aarioita kirjoitettiin heille paljon tuona aikana. Myöhemmin erot ovat tasoittuneet jonkin verran, haastavaa laulettavaa löytyy paljon muillekin äänialoille ja korulaulun rinnalle muodostui paljon yksinkertaisempi galantti tyyli. Tietämys eri äänialoista ja äänityypeistä on myös muodostanut tietynlaista lokerointia laulajien keskuudessa. Nykyään voidaan erotella ääniä hyvinkin tarkasti. Sopraanoistakin löytyy erinäisiä variaatioita, esimerkiksi leggiero eli subrettisopraano, lyyrinen koloratuuri, dramaattinen koloratuuri, lyyrinen sopraano, spinto, dramaattinen sopraano ja wagner-sopraano. Näistä viimeisin kuvastaa myös säveltäjien roolia laulumusiikissa. Esimerkiksi Wagnerin kirjoittamissa oopperoissa sopraanoääneltä vaaditaan tietynlaisia ominaisuuksia. Säveltäjät asettivat parhaimmillaan laulajille eräänlaisen kriteeristön. Wagnerin tapauksessa kriteerinä oli suuri ääni, joka saa itsensä kuuluville suuren orkesterin yli ja läpi. Oopperan rinnalle kehittyi myös soolokantaatti ja myöhemmin 1800-luvulla suosioon nousi saksalainen lied eli yksinlaulu, joka poikkeaa paljon oopperasta, joka jatkoi omaa kehityskulkuaan yksinlaulun muodostaessa vahvasti oman linjansa.

1800-luvulla tapahtui paljon muutoksia maailmalla ja laulukentällä. Soitinten kehityksen myötä tarvittiin suurempaa ja vahvempaa ääntä ja vähitellen laulajasta tuli säveltäjän ääni. Tähän asti laulaja oli voinut enemmän tai vähemmän ornamentoida ja luoda itse musiikkia. Aiemmin laulupedagogiikka liittyi enemmän luovuuteen ja tapoihin, joilla muodostaa harmonioita ja ornamentaatiota (mikä oli hyväksyttyä ja mikä ei), kuin esimerkiksi äänen voimakkuuteen tai laatuun. Näin ollen myös laulutekniikat ovat muuttuneet. On tutkittu, että ennen kurkunpään asento oli korkeampi kuin nykyään, mikä vaikutti totta kai äänen laatuun ja voimakkuuteen. Historiallisten lähteiden perusteella on voitu selvittää, että ihmisen lauluääni oli ennen lähempänä hänen omaa puheääntään, vanha ääni oli pehmeämpi, mutta myös notkeampi. Teksti oli tietyllä tapaa ymmärrettävämpää kuin nykyään, sillä ääni nykyisin äänessä käytetään enemmän vibratoa ja legatolinjaa. Voidaan myös rohkeasti yleistää, että nykyään laulajat kuulostavat paljon geneerisemmiltä ja laulutekniikan merkitys on kasvanut huimasti. Teknisen osaamisen pitäisi olla täydellistä ja tänä päivänä otetaan enemmän myös riskejä (rohkeampaa kokeilua). Lauluäänen vahvistamisessa ja äänen ’kasvattamisessa’ avainasemassa on ollut laulamisen fysiologian ymmärtäminen.  

Oma merkityksensä oli myös poliittisilla muutoksilla. Ranskan vallankumous, valistus ynnä muut toivat musiikin ja oopperan eri tavalla saataville ja näin ollen olivat mukana kehittämässä musiikkia ja sen levitystä. Historialliset tapahtumat ovat muokanneet musiikkia ehkäpä eniten. Monessakin eri lähteessä termi ’klassinen laulutekniikka’ on määritelty nimenomaan 1800-luvulla syntyneeksi. Mutta on hyvin problemaattista puhua klassisesta tekniikasta. Joidenkin mielestä kyseessä on enemmänkin tyyli, sillä laulamisen perustekniikka on kuta kuinkin hyvin samanlainen sekä kevyessä että klassisessa laulussa. Pohja ja perustukset ovat samat, mutta tyyli erilainen. Ja mitä tulee ajatukseen klassisesta tekniikasta, on myös olemassa erilaisia koulukuntia. Jos aikoinaan laulutekniset ja tyylilliset seikat ovat jakautuneet maiden mukaan italialaiseen ja ranskalaiseen tyyliin, on myöhemmin kehitelty omia teknisiä koulukuntia. On Alexander-tekniikkaa sun muita, joilla on omat kannattajansa. Tämä kyseinen tekninen koulukunta syntyi (yllättäen) 1800-luvulla, tuona laulutekniikan kehityksen kulta-aikana. Tyylillisesti voidaan sitten nostaa esiin esimerkiksi italialainen Bel Canto-tyyli, joka kuvaa nimenomaan tuota 1800-luvun mullistusta, jolloin ihmisäänessä alettiin arvostaa kaunista sävyä ja vokaalista virtuositeettia (korukuviot, juoksutukset, koko äänialueen hallinta ja dynaamiset tehokeinot).

Laulutekniset asiat ovat levinneet maailmalla ihmisten mukana. Kun laulajat ja säveltäjät alkoivat liikkua enemmän ja tehdä kiertueita muihin maihin, pääsi musiikki leviämään tekijöidensä mukana. Esimerkiksi Suomeen ooppera rantautui vuonna 1768 nimenomaan kiertävän teatteriseurueen mukana. Noin 80 vuotta myöhemmin Suomessa toteutettiin oopperaa omin voimin (Paciuksen Kung Karls Jakt vuonna 1852). Ilman vierailevia seurueita, olisi tätäkin hetkeä varmasti odotettu kauemmin.

GLOBAALI, UUSI MAAILMA JA TEKNOLOGINEN VALLANKUMOUS

Globalisaatio on tuonut mukanaan niin laulutekniikoita, sävellyksiä kuin maailmanmusiikkiakin ja siten rikastuttanut myös laulumusiikin kenttää. Nykyään voin laulaa melkein mille tahansa kielelle sävellettyä laulumusiikkia, pääsy nuotteihin on helppoa (tai ainakin helpompaa). Jos mennään parikymmentäkin vuotta taaksepäin, en välttämättä olisi voinut laulaa espanjankielisiä kappaleita ellen ollut itse hankkinut nuotteja Espanjasta. Teknologia on myös uudistanut laulumusiikin perinteitä. Teknologia on tuonut musiikin levitykseen ja kappaleiden tunnettavuuteen paljon ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Se, että nykyään voimme lainata kirjastosta nuotit ja kuunnella kappaleen netistä, mahdollistaa entistä helpomman oppimisen. Ja tietysti kappaleet leviävät nopeammin ihmisten tietoisuuteen, kun niitä voi kuunnella myös netissä tai äänitteiltä eikä vain konserteissa.

1900-luvulla alettiin etsiä ihmisäänen erilaisia mahdollisuuksia. Nykymusiikissa laulaja pääsee käyttämään monipuolisesti ääntään eikä tavoitteena välttämättä ole kauniin melodialinjan tai laulusoundin luominen. Äänitekninen tietämys on mahdollistanut myös säveltäjille laajempien variaatioiden käyttöä. Esitysohjeet ovat nykyään paljon tarkempia kuin esimerkiksi 1800-luvulla. Laulajalla on omasta takaa käytössään laaja efektipankki’’, mutta myös musiikkiteknologiaa käytetään. Klassinen laulu on saanut myös vahvistuksen käyttöönsä. Enää ei ole kovin tavatonta, jos laulajalle on asennettu pieni mikrofoni oopperaesitykseen.

Nykyaikana vakituinen virka oopperatalossa alkaa olla harvinaisuus. Laulajat ovat pitkälti freelancereita, jotka joutuvat markkinoimaan itseään jatkuvasti. Modernissa maailmassa kilpailu on kovaa eikä mikään ole yhtä varmaa kuin epävarma. Monet laulajat erikoistuvat johonkin tiettyyn laulumusiikin osa-alueeseen (esim. barokkimusiikki tai moderni musiikki) ja ovat siinä mestareita, vaikka samaan aikaan myös monipuolisuutta arvostetaan paljon. Eikä ole lainkaan tavatonta, että klassinen laulaja tekee myös kevyen musiikin keikkaa tai laulaa metallibändin solistina.

Hyvin konservatiivisena nähty klassinen laulu on muuttunut vapaammaksi ja kokeilevammaksi aikojen saatossa, vaikka edelleenkin on paljon niitä, jotka haluaisivat säilyttää klassisen perinteen tiukan linjan. Moderneimpiin sovellutuksiin klassisen musiikin parissa kuuluu ehdottomasti looperin käyttö. Esimerkiksi Kaija Saariahon teoksessa From the grammar of dreams solisti pääsee laulamaan duettoa itsensä kanssa, kun hän laulaa aiemmin äänittämänsä nauhan päälle. Vaikutelma on hyvin mielenkiintoinen ja uudenlainen. Mitä kaikkea klassisen laulun tulevaisuudessa vielä onkaan? Se jää nähtäväksi – ja koettavaksi!

LÄHTEET

Edellä oleva pohdinta pohjautuu omiin pohdintoihin sekä seuraaviin lähteisiin:

Leisiö. T. 2013. Tiede-lehti. 11/2013. Miksi ihminen alkoi laulaa? https://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/miksi_ihminen_alkoi_laulaa_1  Viitattu 8.3.2019

Koopman, J. 1999. A brief history of singing. Antiquity to 1590. https://www2.lawrence.edu/fast/KOOPMAJO/antiquity.html
Viitattu 8.3.2019

Erickson, R. 2013. A history of singing. Vol 19. Iss 3. (Fall 2013): 47. Early music America: The Magazine of historical Performance. Pirrsburgh.
https://search-proquest-com.ezproxy.metropolia.fi/docview/1433405944/
fulltext/D2F698543F1843DBPQ/1?accountid=11363  
Viitattu 8.3.2019

Petersen, J. 2015. What IS classical singing? Petersen voice studio. 21.6.2015.
https://petersenvoicestudio.com/2015/06/21/what-is-classical-singing/ Viitattu 9.3.2019

Wikipedia. Suomalainen oopperamusiikki. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_oopperamusiikki
Viitattu 8.3.2019

Torry, E.  2013. A history of music for singers. The Classival era. Discovering music… and discover so much more. 11.7.2013.  
http://www.discoversinging.co.uk/2013/09/11/a-history-of-music-for-singers-the-classical-era/  
Viitattu 9.3.2019

Riikonen. K. 2013. Rikkinäisissä farkuissa oopperalavalle? Klassisen laulun ja populaarilaulun eroista ja yhtäläisyyksistä. Jyväskylän yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Musiikkikasvatuksen Pro gradu -tutkielma.
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/40942/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201302141221.pdf
Viitattu 8.3.2019

Mainokset